Elämää Kanttilassa Minnan perillisten aikaan

Leena Rapp

Kant­ti­lan talo on pai­kal­laan tä­nä­kin päi­vä­nä Snell­ma­nin puis­ton ku­pees­sa. Au­ti­o­na ja tyh­jä­nä se odot­taa koh­ta­lo­aan. Jo­kai­nen odo­tuk­sen vuo­si ku­lut­taa sen sei­nä ja kat­toa sekä toi­voa ta­lon säi­ly­mi­ses­tä.

On ole­mas­sa ajas­ta, jol­loin kir­jai­li­ja ja kaup­pi­as Min­na Canth per­hei­neen asui ta­los­sa, mut­ta ajas­ta, jol­loin hä­nen pe­ril­li­sen­sä jat­koi­vat lii­ke­toi­min­taa ja asui­vat ta­los­sa, lie­nee niu­kas­ti. Olen haas­ta­tel­lut si­sar­ta­ni An­ne­li Lom­mia hä­nen muis­tois­taan Kant­ti­las­ta. Si­sa­re­ni tuli su­kuun mi­ni­äk­si 1952. Teks­ti­ni pe­rus­tuu tä­hän haas­tat­te­luun.

Kau­pan pi­toa Kant­ti­las­sa

Min­nan jäl­keen kaup­pa­lii­ket­tä jat­koi­vat Elli Canth ja Mai­ju Vuo­ri­salo (o.s Canth) sekä poi­ka Jus­si Canth, joka myö­hem­min sai kaup­pa­neu­vok­sen ar­von. Jus­sin ty­tär Bur­ni­ce Canth avi­oi­tui vuon­na 1926 tuo­ma­ri Kaar­lo Lom­min kans­sa, joka ap­pen­sa jäl­keen jat­koi liik­keen joh­ta­ja­na. Kaar­lo Lom­mi jäi eläk­keel­le 1964. Hä­nen jäl­keen­sä liik­keen joh­ta­jak­si tuli en­sim­mäi­se­nä liik­keen su­vun ulko­puo­li­se­na hen­ki­lö­nä joh­ta­ja Mor­ne, jota su­vun ulko­puo­li­nen haa­ra oli suo­si­tel­lut. Hä­nen ai­ka­naan Min­na Cant­hin pe­ril­lis­ten kau­pan kan­nat­ta­vuus al­koi hei­ke­tä. Kaup­pa­lii­ke al­koi tuot­taa tap­pi­o­ta. Lii­ke lo­pe­tet­tiin 70-lu­vul­la. Kant­ti­lan ta­lon val­tio lu­nas­ta, erit­täin hal­val­la, sil­lä Min­na pe­ril­lis­ten toi­vee­na oli, että Kuo­pi­on kau­pun­ki vaa­li­si Min­na Cant­hin muis­toa pe­rus­ta­mal­la Kant­ti­lan koti­mu­se­on ja jär­jes­tä­mäl­lä kult­tuu­ri­toi­min­taa. Tämä toi­ve ei to­teu­tu­nut.

Pa­la­taan Kant­ti­laan 1950-lu­vul­le. Talo oli sil­loin täyn­nä elä­mää ja lii­ke­toi­min­ta vil­kas­ta. Kan­tin kau­pas­sa toi­mi seka­ta­va­ra­kaup­pa ja as­ti­a­kaup­pa,  joi­ta hoi­ti­vat rou­va Fron­de­lius ja Kos­ti­ai­nen. Kan­gas­kaup­paa hoi­ti rou­va Björk­lund ja nei­ti Aune Canth (Jus­si Cant­hin van­hem­pi ty­tär) joh­ti kan­gas­tuk­kua. Kant­ti­lan pi­has­sa oli kah­vin paah­ti­mo hoi­ta­ja­naan Iik­ka Ka­tai­nen. Sivu­liik­kei­tä oli Pui­jon­ka­dul­la ja Haa­pa­nie­mel­lä, jos­sa ta­lon ala­ker­ras­sa oli myös ylei­nen sau­na. Kuo­pi­on ulko­puo­lel­la oli kaup­pa Var­kau­des­sa, maa­seu­tu­pi­tä­jis­tä tois­ta­kym­men­tä kaup­paa hank­ki ta­va­ran­sa hank­ki ta­va­ran­sa Kan­tin kaup­pa­tuk­ku­liik­kees­tä. Kant­ti­lan piha­pii­ris­sä oli he­vos- ja kuor­ma- auto­tal­li. Tuk­ku­lii­ke vei ta­va­raa maa­seu­dul­le. Piha­ra­ken­nuk­ses­sa asui työn­te­ki­jöi­tä, muun mu­as­sa rou­va Björk­lund, Ka­tai­set ja Tas­ki­set. Her­ra Tas­ki­nen toi­mi kaup­pa­huo­neen he­vos­mie­he­nä. Rou­va Ka­tai­nen keit­ti Min­na Cant­hin kah­vi­pan­nul­la päi­vä­kah­vit hen­ki­lö­kun­nal­le joka päi­vä.

Pää­ra­ken­nuk­sen ylä­ker­ras­sa si­jait­si­vat toi­mis­to­ti­lat. Siel­lä oli joh­ta­jan huo­ne, pro­ku­ris­ti Nis­ka­sen ja kont­to­ri­pääl­lik­kö Jo­ki­sen työ­ti­lat. Myö­hem­min liik­keen pal­ve­luk­ses­sa työs­ken­te­li myös eko­no­mi Ossi Lom­mi (Kaar­lo Lom­min nuo­rin poi­ka). Omis­ta­jien ja työn­te­ki­jöi­den kes­ken oli pal­jon yh­teis­toi­min­taa, esi­mer­kik­si pik­ku­jou­lu­juh­lat ja kesä­ret­ket Toi­va­laan Jä­lä­jär­ven ran­nal­le. Koi­vu­puro- ni­mi­sel­lä hu­vi­lal­la oli isot nii­tyt, joil­le men­tiin hei­nä­tal­koi­siin. Isän­tä­väki tar­jo­si ruo­kaa, tans­sit­tiin ja oli mo­nen­lais­ta oh­jel­maa ku­ten mu­siik­kia. Min­nan pe­ril­li­sis­tä mu­ka­na oli­vat muun mu­as­sa Anni Cant­hin ty­tär Kert­tu Sten­berg per­hei­neen, Lyy­li An­der­sin (os. Canth) tyt­tä­riin, Aune Canth ja luon­nol­li­ses­ti isän­tä­väen Kaar­lo Lom­min per­he­kun­ta. Jou­lu­juh­lat pi­det­tiin Kant­ti­las­sa kaup­pa­huo­neen ti­lois­sa. Siel­lä oli­vat yh­des­sä omis­ta­jat ja työn­te­ki­jät per­hei­neen. Lap­set esit­ti­vät oh­jel­maa ja kah­vin­paah­ta­ja Iik­ka Ka­tai­nen toi­mi aina jou­lu­puk­ki­na.

Min­na Cant­hin pe­rin­tö ei juu­ri nä­ky­nyt ar­jes­sa. Kaup­pa­huo­ne oli laa­jen­tu­nut ja suku por­va­ris­tu­nut. Ehkä Min­nan aat­teet nä­kyi­vät par­hai­ten työn­te­ki­jöis­tä huo­leh­ti­mi­ses­sa ja yh­teis­toi­min­nas­sa  ikään kuin suu­re­na per­hee­nä. Työn­te­ki­jöi­hin pi­det­tiin yh­teyt­tä vie­lä  hei­dän jää­ty­ään eläk­keel­le.

Min­na Cant­hin kir­jal­li­sen lah­jak­kuu­den pe­riy­ty­mis­tä on vai­kea ar­vi­oi­da. Ke­nes­tä­kään Min­nan lap­ses­ta ei tul­lut kir­jai­li­jaa, eikä lap­sen­lap­sil­la­kaan ol­lut vah­vaa kir­jal­lis­ta har­ras­tu­nei­suut­ta. Jus­si Cant­hin ty­tär Bur­ni­ce Lom­mi oli en­nen kaik­kea per­heen­äiti, joka huo­leh­ti mie­hes­tään ja kol­mes­ta po­jas­taan. Sy­dän­tä lä­hel­lä oli so­ti­las­koti­työ. So­ti­las­koti­yh­dis­tyk­sen juh­lis­sa hän esiin­tyi lau­su­mal­la ru­no­ja ja soit­ta­mal­la pi­a­noa. Bur­ni­ce van­hem­pi si­sar Aune Canth luki pal­jon kir­jal­li­suut­ta, oli kie­li­tai­toi­nen ku­ten Min­na-mum­min­sa, mut­ta tär­kein­tä Au­nel­le oli omis­tau­tua kris­til­li­sel­le työl­le.  Hän toi­mi ak­tii­vi­ses­ti muun mu­as­sa NNKY:ssä ja Kar­mel-yh­dis­tyk­ses­sä. Min­na Cant­hin Lyy­li-tyt­tä­ren tyt­tä­ret Aili ja Irma kir­joit­ti­vat jon­kin ver­ran, Aili lä­hin­nä ru­no­ja ja Irma töi­den­sä ohel­la Lu­men ja jään maan.

Per­heen koti Kant­ti­las­sa

Min­na Cant­hin poi­ka Jus­si asus­ti per­hei­neen Kant­ti­las­sa toi­mies­saan kaup­pa­liik­keen joh­ta­ja­na. Jus­si oli in­no­kas skruu­vi­pe­lin har­ras­ta­ja. Klu­bil­la hän tu­tus­tui Kuo­pi­on kau­pun­gin kam­ree­riin Kaar­lo Lom­miin. Jus­sin ty­tär Bur­ni­ce tar­joi­li Klu­bil­ta Kant­ti­laan tul­leil­le her­roil­le ilta­pa­laa. Kaar­lo Lom­mi kiin­nit­ti huo­mi­on­sa tum­maan kau­nii­seen tyt­tä­reen. Täs­tä al­koi ro­mans­si, joka joh­ti avio­liit­toon. Jus­si Cant­hin kuol­tua hä­nen les­ken­sä Ven­ny Canth muut­ti tyt­tä­ren­sä Au­nen luo Vel­la­mo-ni­mi­seen ta­loon or­to­dok­sien kir­kon ku­pee­seen. Bur­ni­cen ja Kaar­lon koti si­jait­si avio­lii­tos­ta läh­tien Kant­ti­las­sa Bur­ni­cen lap­suu­den ko­din ti­lois­sa. Koti edus­ti tyy­pil­li­ses­ti en­tis­ajan por­va­ris­ko­tia suu­ri­ne ja kor­kei­ne huo­nei­neen, jois­sa oli pal­jon tai­det­ta. Asun­nos­sa oli ava­ra sali, ruo­ka­sali, her­rain­huo­ne, ta­lon pää­dys­sä kuk­ka­huo­ne, jos­sa suu­ret lasi­sei­nät. Pi­han puo­lel­la oli­vat poi­kien huo­neet, ma­kuu­huo­ne, pal­ve­li­jain­huo­ne, iso keit­tiö ja te­ras­si. Koti­a­pu­lai­sia oli per­heen emän­nän apu­na yksi tai kak­si. Ke­säi­sin hu­vi­lal­la oli aina apu­na kak­si apu­lais­ta, jois­ta toi­nen hoi­ti puu­tar­haa ja ulko­töi­tä ja toi­nen teki si­sä­töi­tä.

Per­hees­sä pi­det­tiin vie­ras­kut­su­ja su­ku­lai­sil­le ja ys­tä­vä­per­heil­le. Vie­rais­ta eri­tyi­ses­ti mie­leen ovat jää­neet muun mu­as­sa Dahl­strö­mit, SYP-pan­kin joh­ta­ja Ha­ka­la ym. Juh­la­py­hi­nä ja vie­ras­kut­suil­la tar­jot­tiin hy­vää ruo­kaa. Bur­ni­ce Lom­mi oli opis­kel­lut koti­ta­lous­o­pet­ta­jak­si, vaikk­ei val­mis­tu­nut­kaan, vaan siir­tyi koti­rou­vak­si. Tai­dot ei­vät kui­ten­kaan ol­leet unoh­tu­neet vaan hän oli erin­o­mai­nen ruo­an­lait­ta­ja. Por­va­ris­ko­tien ta­paan kut­suil­la esi­tet­tiin mu­siik­kia. Pi­a­noa soit­ti­vat esi­mer­kik­si ta­lon emän­tä Bur­ni­ce sekä rou­va Eeva Dahl­ström. Her­rat kä­vi­vät pe­laa­mas­sa Klu­bil­la. Skruu­vi­ker­hon ve­tä­jän toi­mi eläin­lää­kä­ri Alo­pa­eus. Klu­bil­ta siir­ryt­tiin jat­koil­le Kant­ti­laan. Bur­ni­ce-rou­va he­rät­ti apu­lai­set jär­jes­tä­mään yöl­lä­kin tar­joi­lua vie­rail­le.

Jou­lua vie­tet­tiin ylen­palt­ti­ses­ti. Lii­ke­tut­ta­vat lä­het­ti­vät mo­nen­lai­sia jou­lu­lah­jo­ja. Saat­toi tul­la jopa vii­si jou­lu­kink­kua, suu­ria suk­laa­ra­si­oi­ta, kuk­ka­ko­re­ja ynnä muu­ta. Ar­ke­na elet­tiin vaa­ti­mat­to­mam­min, sil­loin ruo­ka oli ta­val­lis­ta arki­ruo­kaa. Ai­kai­sin ke­vääl­lä  muu­tet­tiin Toi­va­laan kesä­hu­vi­lal­le ja ol­tiin siel­tä myö­hään syk­syyn.  Jä­läs­tä saa­tiin run­saat ka­lan­saa­liit ja syys­ke­säs­tä ra­pu­ja. Rapu­juh­lat oli­vat vuo­tui­nen pe­rin­ne.

Pe­ril­li­set ko­koon­tu­vat

Min­na Cant­hin pe­ril­li­set ko­koon­tui­vat ker­ran vuo­des­sa Kuo­pi­oon yh­ti­ö­ko­kouk­seen. Ko­kouk­seen osal­lis­tui pe­ril­li­siä ku­ten   Pek­ka Cant­hin tyt­tä­ret Lei­la Iid­man ja Kaa­rin Bruun per­hei­neen, rou­va Lyy­li An­der­sin tyt­tä­ri­neen, Anni Cant­hin ty­tär Kert­tu Sten­berg per­hei­neen, Anni Cant­hin po­jan­poi­ka Sep­po Le­van­to ja Kaar­lo Lom­min per­he. Aluk­si suku ko­koon­tui Kant­ti­las­sa, ja il­lal­la vie­tet­tiin päi­väl­li­siä ho­tel­li At­lak­ses­sa. Ko­koon­tu­mi­set jat­kui­vat 1970-lu­vul­la Min­na Cant­hin pe­ril­lis­ten kaup­pa­huo­neen lo­pet­ta­mi­seen saak­ka. Aili An­der­sin kir­joit­ti ru­non Su­vul­le­ni. Se on kir­jat­tu serk­kun­sa Bur­ni­ce Lom­min vie­ras­kir­jaan 25.11.1932 ja se ker­too Min­na Cant­hin su­vus­ta.

Su­vul­le­ni                                                              Aili An­der­sin 1932

Cant­hin talo, Cant­hin katu,
siin’ on Cant­hin su­vun latu.
Siin’ on toi­vo, sii­nä usko
suu­ren hen­gen aamu­rus­ko.

Sii­nä kas­voi suku suu­ri
yllä kas­vaa sama juu­ri.
Kas­vaa koh­ti kor­keut­ta,
aina koh­ti päi­vää uut­ta.

Cant­hin talo, Cant­hin katu,
Cant­hin su­vun suu­ri satu.
Al­kaa siel­tä, lop­puu sin­ne
siir­tyy iäi­syy­teen- min­ne?

Katu kat­soo, kat­soo talo,
mi­ten syn­tyy uusi valo.
Siin­tää päi­vä yllä su­vun,
vä­hen­tää tai li­sää lu­vun.

Onni as­kel­ten joh­taa,
vaik­ka suru, mur­he koh­taa.
Lem­peä on su­vun täh­ti,
joka ker­ran joh­toon läh­ti.

Cant­hin talo, Cant­hin katu,
siin’ on Cant­hin su­vun latu.
Al­kaa siel­tä, lop­puu sin­ne
siir­tyy iäi­syy­teen- min­ne?

Koot­tu An­ne­li Lom­min  haas­tat­te­lun poh­jal­ta Kuo­pi­os­sa Min­na Cant­hin päi­vä­nä 19.3.2012

Min­na Cant­hin pe­ril­li­set yh­ti­ö­ko­kouk­sen osan­ot­ta­jat ku­vat­tu­na Kant­ti­las­sa Kaar­lo ja Bur­ni­ce Lom­min ko­dis­sa. Yl­hääl­lä va­sem­mal­ta: Kaar­lo Lom­mi, Ossi Lom­mi, Karl Id­man, Rei­no Lom­mi, Sep­po Le­van­to, Sten Sten­berg, Fred­rik Te­o­dor Bruun, Aune Canth, Bur­ni­ce Lom­mi. Is­tu­mas­sa va­sem­mal­ta: Ir­man An­der­sin, Lei­la Id­man, Kert­tu Sten­berg, Lyy­li An­der­sin, Kaa­rin Bruun, Kat­ri Woff (Mai­ju Cant­hin kas­vat­ti­ty­tär)

Pik­ku­jou­lun viet­toa Kant­ti­las­sa Min­na Cant­hin pe­ril­lis­ten ja hen­ki­lö­kun­nan kes­ken. Va­sem­mal­ta: Kaar­lo Lom­mi, Tun­te­ma­ton nuo­ru­kai­nen, Aune Canth, Aili An­der­sin, Lyy­li ja An­der­sin, Kert­tu Sten­berg, Bur­ni­ce Lom­mi. Oi­ke­al­ta: An­ne­li Lom­mi, sy­lis­sään Mer­ja Lom­mi. Ku­van kes­kel­lä Heik­ki Lom­mi avaa­mas­sa lah­ja­pa­ket­tia. Ku­van taus­tal­la hen­ki­lö­kun­taa.

Koti­seu­tu­ni Kuo­pio201728.3.2017